Liljan lankakauppa:
hypistelyä ja hyvää mieltä

Idylliset peltomaisemat ja maalaistalojen pihapiirit vilisevät ohi mutkittelevalla tiellä, joka johtaa Pomarkusta kohti Siikaisia ja Leväsjoen kylää. Kolmen tien risteyksessä odottaa määränpää, vanha kyläkauppa. Rakennuksen ulkokuoren sympaattisuus on vain alkusoittoa tunnelmalle, joka ottaa tulijan vastaan ovesta sisään astuessa. Täällä aika ei pysähdy. Täällä aika on ihanaa.

Täällä aika ei pysähdy. Täällä aika on ihanaa.

Täällä aika ei pysähdy. Täällä aika on ihanaa.

Idylliset peltomaisemat ja maalaistalojen pihapiirit vilisevät ohi mutkittelevalla tiellä, joka johtaa Pomarkusta kohti Siikaisia ja Leväsjoen kylää. Kolmen tien risteyksessä odottaa määränpää, vanha kyläkauppa. Rakennuksen ulkokuoren sympaattisuus on vain alkusoittoa tunnelmalle, joka ottaa tulijan vastaan ovesta sisään astuessa. Täällä aika ei pysähdy. Täällä aika on ihanaa.

Leväsjoen kylän vakituiset asukkaat, kaikki 190, ovat tottuneet siihen, että kauppias on ollut saatavilla aina. Lappua ei siis voinut laittaa luukulle, kun edellinen kauppias Ulla Rosengren jäi eläkkeelle. Myyntiartikkelit menivät uusiksi, mutta kaupanteko jatkui, sillä vuodesta 2014 kyläkaupan hyllyjä on täyttänyt langoillaan Pauliina Lilja.

Liljan lankakaupan tarina alkoi jo aikaisemmin. Porilainen kaupunkilaistyttö päätyi Liljan tilalle maajussin morsiameksi hyvän aikaa ennen samaa nimeä kantavaa tv-sarjaa. Ajan mittaan työt perheen maa- ja metsätilalla kuitenkin vähenivät ja Pauliinan piti löytää itselleen muita hommia.
​​​​​​​
– Olen aina tehnyt käsitöitä ja pohdin, ettei missään oikein ole hyvää valikoimaa ja samalla edullisia hintoja. Jos paljon tekee, niin lankojen hankkiminen tulee kalliiksi, kertaa Pauliina liikeideansa syntyä.

Ensin Pauliina myi idean miehelleen luvaten huolehtia itse ihan kaikesta maahantuonnista kotisivujen tekemiseen. Ensimmäisen vuoden hän ehti olla vuokralla Leväsjoen koululla ennen kuin hankki kyläkaupan omakseen, remontoi innokkaana tapetoijana sen kauniiksi ja laittoi kylkeen vielä kahvilankin.

– Hulluutta se vähän vaati, hymyilee Pauliina perustamisaikoja muistellen ja jatkaa jutustelun lomassa lankakuorman purkamista.
​​​​​​​
– Ihan hyvin voi epäonnistua. Sitten kokeillaan jotain muuta.  Lienee asenne auttanut lankakauppiasta alkuun.

Älyttömän kivaa työtä

Lankakauppias Lilja on saanut kerran jos toisenkin vastata kysymykseen – miten tämä voi kannattaa?

– Riippuu siitä, että riittääkö tavallinen auto vai tarvitaanko Ferrari, on hänen vastauksensa.

Hän saa oman palkkansa työstä, joka on älyttömän kivaa ja lähellä. Aikaa ei tarvitse kuluttaa autossa istuen työn ja kodin väliä matkustaessa. Kivaa on myös asiakkailla.

– Aamun ensimmäiset asiakkaat ovat miehiä. Heitä ei langat haittaa. He juovat kahvinsa ja vaihtavat kuulumisensa kahvilapöydissä. Neljän aikaan on iltapäiväkäsityökerhon vuoro, kun samat naamat tulevat uudelleen.

Menestysresepti on Pauliinan mielestä lopulta yksinkertainen – lankaa, kahvia ja vessa.
– Ja vessan pitää olla aina siisti.
​​​​​​​
Tuntuu resepti toimivan. Asiakkaita tulee Turkua, Tamperetta ja Laitilaa myöden.

Keskiössä hyvä fiilis – ja ihmiset

Pauliina haluaa tarjota asiakkailleen hyvää mieltä.

– Tänne saa tulla hakemaan inspiraatiota ja hypistelemään. Tärkeintä on, että asiakkaalla on lähtiessä hyvä fiilis, joka voi sitten vaikka innostaa siivoamaan kodin. Kiireettömyys huokuu kauppiaasta. Ja jos hänellä onkin kiire, hän ei näytä sitä asiakkaille.

– Asiakkaat ovat ystäviä. He voivat kelata elämäänsä täällä hyllyjen välissä. Joskus he haluavat kertoa siitä, joskus eivät.

– Ihmiset ovat aina tärkeimpiä. Se on oivallus, jonka vuodet yrittäjänä ensin maatilalla ja sitten lankakauppiaana ovat opettaneet.

Alkuperäinen teksti: Kreetta Haaslahti
Kuvat: Julia Hannula